Kun aloitin tämän projektin olin varma kahdesta asiasta: tulisin kuvaamaan ja tulisin kuvaamaan ihmisiä. Joten alkuun varasin kuvaamis aikoja mahdollisimman usean tuttuni kanssa joiden kuvaaminen tuli mieleeni. Ideana oli myös ottaa mahdollisimman erillaisia ja aitoja kuvia, halusin että kuvissa näkyvä tunne olisi aito.
Alkuun aijoin lisäksi kuvata itseni, mutta myöhemmin työ muotoutui niin etten kuvannut itseni. Itsensä kuvaamisessa hyviä puolia oisi ollut mallin ainainen saatavuus ja se että tiedän mitä kuvilta haluan.
Ensimmäisenä kuvasin poikaystävääni Villeä. Pyrin kuvissa siihen että tunteeni häntä kohtaan näkyisivät sekä hänen persoonansa. Kuka kuvalta sain Villen rentoutumaan vaikka alkuun hän aristi koko kameraa. Suihku/selkäkuvan ideana on symbolisoida kuinka läheinen side meillä on. Kukaan muun ihminen ei välttämättä antaisi minun kuvata häntä noin enkä ketään muuta haluisikaan kuvata niin.
Toisena mallina oli mummoni joka on lapsuudesta asti ollut todella suuri osa elämääni. Alkuun arastelin hänen kuvaamistaan koska pelkäsin hänen reogoivan negatiivisesti. Lopulta kun uskalsin kysyä olin todella iloinen että tein niin. Olin kuvaustilanteessa mummoni luona useita tunteja joiden aikana juttelimme hänen elämästään. Mummoni kertoi mm. oman äitinsä kuolemasta. Kuvaus tilanteessa mummo alkuun nauroi ja oli hieman hermostunut mutta molemmilla meillä oli hauskaa mikä toivottavasti näkyy kuvissa. Olen tyytyväinen näihin kuviin mutta valotusta en saanut tarpeeksi hyväksi ja kuvat eivät ole niin hyvälaatuisia kun oisin halunnut.
Sain myös kurssin alkupuolella ostettua jalustan niinpä testasin kotistudion rakentamista. Koska saativilla ei ollut muita kun minä itse päätin testata alkuun valotuksia olemalla itse malli. Lopputuloksena päädyin testaamaan erillaisia tunnetiloja ja jopa maskeerausta.(http://lentamisenkeves.blogspot.fi/2012/11/parin-viikon-sisalla-tapahtunutta.html) yritin kolmanneksi ylimmässä kuvassa maskeetata mustelmia ja ottaa naisen asemaa protestoivan kuvan. Olin tyytyväinen näihin kuviin sillä ne kehittyivät täysin kuvaustilanteen mukana.
Seuraavaksi kuvasin koulun kellarissa Eerikaa. Näihin kuviin suunnittelin selässä olevan lintukuvion ja teemana oli haaveet. Eerikan kanssa myös juttelimme paljon. Eerikan kuvaaminen oli tähän astisesti helpointa en oikein osannut edes neuvoa muuta kun että haluaisin hentoja ja haaveilevia kuvia ja Eerika liikkui kun tanssija. Suurin vaikeus oli valita haluamansa kuvat.
Viimeisenä mallina oli Noora. Alkuun meidän oli tarkoitus ottaa yksi surullinen kasvokuva, mutta koska aikaa oli päätimme testailla erijuttuja. Päädyimme leikkimään varjoilla. Testasimme alkuun sivuvaloa, sitten kynttilää sylissä, vastavaloa.. Jokainen valo loi täysin erillaisen tunnelman. Nooran oli kuvattavana ammattimaisin. Joten yritin hyödyntää tätä myös kuvissa. Erillaisia poseerauksia löytyi ja intoa testailla. Nooraa kuvatessa aloin itsekkin uskaltaa enemmän ja enemmän neuvoa mallia. Nooran kuvissa oli sama ongelma kun Eerikan; hyviä kuvia oli liikaa.
Lopulliseen työhöni päätyneet vesikuvat otin ystäväni pikkuveljestä Tatusta. Olimme suunnitelleet useita erillaisia kuva kokeiluja kuten surullisia pellemaskeerauksia ilmapallokuvia. Veden alaisuus kuvat olivat alunperinkin mielestäni mielenkiintoisin kokeilu,mutta alkuun en ollut varma miten saisin käytännössä toteutettua tämän tilanteen. Lopulta Tatu sanoin menevänsä järveen. Lopputuloksena kuva toteutettiin Tatun palellessa veden alla ja minun roikkuessa laiturilla. Nämä kuvaukset olivat ensimmäiset "kunnolliset" kuvaukseni koskaan.
Lopulliseen työhöni päätin lopulta ottaa kuvia joissa on vahva tunne. Haluan näiden kuvien puhuvan myös pahoista asioista. Haluan nähdä ottamissa kuvissa itseni vaikka se ei olekkaan aina helppoa. Helene ilmaisi persoonaansa kulmikkaissa omakuvissa. Minä otin omakuvani muiden kasvojen kautta. Viimeisen vuoden aikana minut on erotettu harrastuksistana ja ystävilläni on ollut hyvin vaikeaa joten aidoimmillaan kuvani ovat negatiivisena. Siksi valitsin kaksi kuvaa jossa malli hukkuu pimeyteen. Kolmanneksi ylimmässä kuvassa taas on mustaa ja valkoista. Malli on kaikesta huolimatta pohjimmiltaan vahva ja ylpeä. Toisiksi alinkuva syntyi osittain vahingossa. Se on minulle sarjaan ideaa parhaiten kuvaavin. Yhdessä ihmisessä on monta puolta,mikä puoli on oikea millainen minä oikeasti olen. Lopulta viimeinen kuva on kuitenkin sarjan tärkein sillä se edustaa toivoa ja haaveita. Se edustaa kaikkea hyvää mitä minulla on edessäni.
Yllätyin miten paljon samaistumista löysin Schjerbeckin ajatuksista. Pyrin kuvatessani olemaan ajattelematta mitä muut ajattelesivat näistä mitä tulkintoja muut tekisivät. Halusin kuvatessani tutkia itseni ja mallieni persoonallisuutta ,menneisyyttä ja tulevaa en pelkästään kasvoja.
Kurssin alussa testasin myös piirtää ja muistella vanhoja piirrustuksia ja maalauksiani. Kuvasin kaikki kuvat omalla kamerallani (canon eos 500d) ja Tatun kuvissa käytin canonin kitti objektiivia muissa kuvissa opettilin käyttämään sigman 17-50mm 2.8f. Päädyin jo kurssin puolessa vnälissä ottamaan vain musta valokoisia kuvia että kuvasarjasta tulisi mahdollisimman yhtenäinen ja että kuvat oisivat sopivan pelkistettyjä. Alkuun olin myös ajatellut toteuttaa kurssin filmijärjestelmä kameralla sillä se oisi palvellut 150vuotta sitten syntyneen taiteilian aikaa paremmin ,mutta käytännön järjestely syistä tämä ei onnistunut.
Tulostettuun versioon en ole täysin tyytyväinen sillä oisin halunnut kuvista paljon isompia+ tulostaminen tummensi kuvia.
Porfolion halusin tehdä blogi muotoon,koska olen pitänyt jo vuosia erillaisia valokuvaus blogeja joten ajettelin että näin tästä tulisi helposti itseni näköinen.
Luin kurssin aikana useita Helenestä kertovia teoksia ja yritin ymmärtää hänen tapaansa nähdä maailma.
